Tapaus Mimosa

Mimi muutti meille noin puolitoista vuotta sitten eläkepäiviä viettämään, kun herra jonka luona oli ennen meitä asunut useita vuosia, joutui sairaalaan eikä kyennyt enään huolehtimaan rakkaastaan.

Mimi muutti ensin ystäväni luokse, joka kerkesi ensin ottamaan yhteyttä entisen omistajan poikaan, mutta valitettavasti Mimi ei sopeutunut kyseiseen talouteen ja perheen muihin eläimiin Mimi reagoi aggressiivisestikin. Tätä kautta Mimosa siis onneksemme päätyi meille.

Perheenjäsenen poismeno on iso asia kelle tahansa ja jo itsessään riittää esim. eroahdistuksen syntyyn, mutta kun siihen vielä yhdistetään muutto (uusi paikka ja ihmiset) sekä muiden rutiinien muutos, niin mielestäni meidän silloin 16-vuotias Mimi pärjäsi uskomattoman hyvin.

Vaikka Mimi on ollutkin sopeutuvainen, rohkea ja luottavainen, niin jo alusta alkaen tuli selväksi, että Mimi kaipaa normaalia enemmän tiettyä rutiinia ja kiinnitin huomiota myös ylettömään läheisyyden kaipuuseen, joka kohdistui etenkin minuun.

Valitettavasti en tiedä onko jo aikaisemmassa kodissa ollut vastaavia oireita, mutta epäilen että tämä pienen kissan suuri elämänmuutos ainakin pahensi tilannetta huomattavasti ellei jopa aiheuttanut.

Mimin eroahdistuksen oireet

Pian kotiutumisen jälkeen Mimi alkoi osoittaa merkkejä eroahdistuksesta. Mimi alkoi kerätä kierroksia heti vaatteita pukiessani ja muuttui levottomaksi jaloissa pyörijäksi. Ovesta ulosmennessäni neiti jäi usein naukumaan säälittävästi oven taakse, vaikka mieheni olisikin jäännyt kotiin ja töistä palatessani löytyi useaankin kertaan kakat ulko-oven edestä sekä sängyltäni.

Tein samantien kunnon suunnitelman eroon liittyvän ahdistuksen kitkemiseen ja otin sen käyttöön heti, mikä auttoikin jonkun verran. Oventakana naukuminen loppui ja tarpeet tehtiin taas vessaan, mutta lähtö tiettyinä vuorokauden aikoina aiheutti vielä levottomuutta ja eskaloitui jopa yritykseksi estää lähtöni aamuisin sekä yövuoroon lähtiessäni.

Kenkiä jalkaan laittaessani typy useasti hyppäsi selkääni tai asettui ulko-oven eteen yrittäen estää lähtöni.

Nykyarki jo helpompaa

Olemme päässeet kovalla työllä, luovuudella, kärsivällisyydellä ja empatialla pahimman eroahdistuksen yli, mutta satunaisesti muita eroon liittyviä ongelmia silti vielä esiintyy ja toki se eroahdistuskin sielä taustalla on, vaikka enään harvemmin se tulee esiin.

Arkielämässä hankaluuksia meille vieläkin tuottaa minun satunaiset yövuorot, jotka rikkovat Mimin ilta-, ja yörutiinit pahasti aiheuttaen stressin jo itsessään, mutta kun siihen lisätään minun poissaolo, niin isompiakin oireita saattaa vielä nykyäänkin nousta esiin.

Mimillä on stressivatsa, kuten minullakin, mikä tarkoittaa typyn regoivan stressaaviin asioihin yleensä ensimmäisenä vatsallaan. Näihin vieläkin tietyissä tilanteissa esiintuleviin oireisiin lukeutuu mm. ruokahalun väheneminen, oksentaminen, ummetus ja aktiivisuuden väheneminen sekä muutos sosiaalisuudessa. Oireet ovat fyysisen terveyden kannalta huolestuttavia, nehän voisivat helpostikin olla merkki esim. sairaudesta.

Kuitenkin kyseessä on selvä kaava syistä ja seurauksista. Kun esim. yövuoroni alkaa, myös oireet alkavat ja tasaantuvat sitten parissa päivässä. Ellen olisi jostain syystä havainnut tätä kaavaa, niin olisin varmasti juossut eläinlääkärille etenkin kun kyseessä on vanha kissa.

Ahdistuksen/stressin oireena Mimi oli nuollut oikeaan sisäreiteensä karvattoman laikun.

Onneksi olen löytänyt pari kikka kolmosta helpottamaan Mimin oloa yövuoroviikoilla, joten rauhoittaviin lääkkeisiin ei ole tarvinnut turvautua. Meillä on siis käytössä ns. yövuororutiini, josta on ollut huomattava apu oireisiin, vaikka ei täysin oireettomaksi ollakaan päästy.

Lomat vieläkin haastavia

Hoitola olisi Mimille varmasti aivan liikaa, enkä henkilökohtaisesti muutenkaan tykkää viedä lemmikkiäni näihin paikkoihin vaan mieluummin järjestän luotettavan, eläinrakkaan henkilökohaisen hoitajan kotiin tai otan lemmikin mukaani. Jos kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei onnistu, niin sitten en lähde lomareisuun, vaan lomailen kotoolta käsin. Tiedän etten kykenisi nauttimaan lomasta, jos uskoisin rakkaan lemmikkini stressaavan vieraassa paikassa ilman tarvittavaa tukea.

Yleensä Mimi tulee meidän mukaamme mökille, missä tykkääkin olla, mutta viime kesänä jouduin pyytämään työkaveriani meille asumaan viikoksi Mimosaa hoitamaan.

Minimoidakseni Mimin stressin piti minun varmistaa rutiinien jatkumo, vaikka me emme olekaan kotona, joten kirjoitin kunnon romaanin hoitajalle. Tämän lisäksi hän ystävällisesti tuli myös käymään meillä pari kertaa ennen meidän lähtöä, ihan vaan Mimosaa tapaamaan.

Kaikki nauroivat minun "hössötykselle" ja itsekin vitsailin, että kenelläköhän tässä oikein on eroahdistus, mutta tämä joidenkin mielestä hömpötys ei ollut todellakan turhaa.

Mimin on 2x/vrk otettava kilpirauhaslääkitys sekä kipulääkettäkin ja hoitajan olisi voinnut olla hankala saada lääkitys annettua, jos Mimin ruokahalu olisi stressin vuoksi vähentynyt, joten jo fyysisen terveydenkin kannalta hoidon piti olla mahdollisimman stressitön.

Vaikka saimmekin minimoitua ns. yleistä stressiä lomamuutoksesta, niin eroahdistus nosti päätään. Loman aikana joitain vanhoja, eroahdistukseen viittaavia oireita tuli takaisin ja tämän lisäksi Mimi oli nuollut sisäreiteensä karvattoman laikun.

Mimi meidän mukana mökkeilemässä.