Virikkeellistäminen, osa 1

07.07.2021

Pupu, jolle ei ole tarjottu tarpeeksi kaivamismahdollisuuksia, voi päättää kaivaa sohvan pehmusteet esiin ja olla hyvinkin tyytyväinen työnsä tuloksiin.

Eläimet ovat adaptoituneet selviämään luonnossa erilaisin keinoin ja joutuvat jatkuvasti tekemään töitä tämän eteen. Ruoan hankinta, vaarojen välttely, suojan löytäminen yms. kuuluvat päivittäisiin haasteisiin eläinten elämässä ja ne ovat kehittyneet ratkomaan näitä ongelmia.

Kun mietimme lemmikkejämme, niin huomaamme helposti, kuinka niiden elämä on hyvin erilaista kuin villien serkkujensa tai jopa villiintyneiden kesyeläinten. Harvan asian takia joutuu lemmikkimme tai muut hoidokit töitä tekemään tai aivojaan käyttämään ja lähes kaikesta sen elämässä päätämme me, tämä pätee aina ruoka-ajoista jopa tarpeiden tekemiseen.

Eläimet, joilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa käyttäytymistarpeitaan, voivat pyrkiä itsenäisesti keksimään tapoja purkaa tätä tarvetta ja valitettavasti niiden ideat eivät useinkaan ole meidän mielestä suotavia.

Meidän mielestä ei-toivotun käyttäytymisen lisäksi virikkeiden puute voi tuoda esiin jopa itsetuhoisia ja pakonomaisia käyttäytymismalleja.

Virikkeellistäminen

Lemmikkimaailmassa Suomessa kuulee monesti puhuttavan erikseen virikkeellistämisestä ja aktivoinnista, mikä tuli itselleni eläintarhamaailman jälkeen pienoisena yllätyksenä, sillä olen tottunut lukemaan aktivoinnin osaksi virikkeellistämistä.

Virikkeellistämisellä tuntuukin olevan yhtä paljon määritelmiä kuin ihmisiä siitä puhumassa ja kaikki silti toistavat jotakuinkin samaa sanomaa pikkasen eri sävyin. Virikkeellistämisen tarkoitus on kannustaa lajityypilliseen käyttäytymiseen sekä mahdollistaa käyttäytymistarpeiden toteuttaminen. Tämän lisäksi virikkeillä tarjotaan yksilölle valintoja ja täten luodaan vähintään näennäinen kontrollin tunne omaan elämään.

Alla oleva lainaus kuvaa vielä nykyäänkin mielestäni parhaiten ja selvimmin virikkeellistämistä ja sen tarkoitusta. Lainaus vapaasti suomennettuna: "Eläintenhoitokäytäntö, jolla pyritään parantamaan eläinten hyvinvointia tunnistamalla ja tarjoamalla tarvittava stimulus (=virike) elinympäristöön, jotta saavutettaisiin paras mahdollinen psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi".

An animal husbandry principle that seeks to enhance the quality of captive animal care by identifying and providing the environmental stimuli necessary for optimal psychological and physiological well-being -Shepherdson 1998

Virikesuunnitelma

Virikkeelistämistä ajateltuna on tärkeää muistaa, että tarvitaan kokonaisvaltainen ja oikeaoppinen virikesuunnitelma, joka kattaa yksilön tarpeet niin henkisesti kuin myös fyysisesti.

Virikkeellistäminen ei ole vain hauska piriste, vaan kuuluisi olla osa arkea (24/7).

Kurkipoika virikkeen kimpussa. HWP

Virikesuunnitelma tehdään yksilölle, huomioiden mm. laji, rotu, ikä, terveys ja sukupuoli, mutta myös potentiaaliset muut eläimet taloudessa/tarhassa. Tämän lisäksi mietitään esimerkiksi vuorokaudenaikojen sekä vuodenaikojen ja sään vaikutusta eri käyttäytymistarpeisiin.

Virikesuunnitelma myös elää yksilön tarpeiden ja kehityksen mukaan ja välillä kannattaakin pysähtyä miettimään ajaako suunnitelma enää asiaansa vai pitäisikö sitä muokata tai tehdä kokonaan uusi suunnitelma.

Turvallisuus

Riskiarviota tehdessä tulisi punnita laji-, ja yksilöpohjalta hyödyt sekä mahdolliset haitat eläimelle.

Tämän lisäksi myös tilastot kannattaa pitää mielessä eikä mennä paniikissa mukaan kaikkeen "näin on kerran käynnyt maailmalla"-juttuun. Kaikessa on riskinsä.

ESIM. 1. Kissojen tiedetään jäänneen kynsistään kiinni raapimispuihin ja loukanneen itsensä, mutta loukkaantumisenkin uhalla tarjoan jatkossakin raapimispuita, lautoja jne., koska näistä on iso hyöty kissalle ja todennäköisyydet ovat loukkaantumista vastaan.

ESIM. 2. Kissojen (ja muidenkin eläinten) tiedetään jäänneen kiinni mm. kiipeilytelineissä roikkuviin lenkkeihin, naruihin yms. ja jopa kuolleen. Ei ole mitään tarvetta jättää lenkkejä minnekään kissan ulottuville ja pitkiä ohuita naruja käytän vain valvotusti, yhdessä leikkiessä.

Tämän arvioinnin lisäksi suosittelen valvomaan eläimen kanssakäymistä virikkeen kanssa, etenkin ensimmäisillä kerroilla.

Virikejako

Yleisesti virikkeet jaetaan viiteen eri osaan, jotka linkittyvät toisiinsa vahvasti, mutta eivät korvaa toisiaan. Kategoriat: ruokinta, elinympäristö, aistit, kognitiivinen ja sosiaalinen. Tämä on yksinkertainen virikejako ja tämä voidaan viedä vielä pidemmällekin.

Virikejako auttaa osaltansa selkeyttämään virikesuunnitelman tekoa. Lue "Virikkeellistäminen, osa 2: virikejako" ja katso virikejakoa selventävä diaesitys tämän kirjoituksen lopusta.

Apua virikesuunnitelman tekemisessä ja ideoinnissa

Eläintarhamaailmassa on jo pitkään tiedostettu virikkeellistämisen tärkeys eläinten hyvinvoinnissa ja lähes 15 vuoden urani jälkeen virikkeiden teko sekä suunnittelu on jäänyt selkärankaan osana perusrutiinia eläintenhoidossa.

Yksilöityjen virikesuunnitelmien tekoon ja mm. elinympäristön suunnitteluun saa apuja minulta

Ota yhteyttä

Alkuperäinen teksti kirjoitettu 17.10.2019.