Olipa kerran yli-innokas, nuori eläintenhoitajan alku nimeltään Hanna, joka pääsi harjoittelemaan ruskeakarhujen hoitoa. 

Syksyn edetessä oli aika saada karhut pikkuhiljaa talviunimoodiin ja lopuksi tietenkin unten maille, mikä vaatii tiettyjä valmistautumisia ja kesähoidon muuttamista pikkuhiljaa talviunille asettumista tukevaksi. 

Yllä mainitun lisäksi on tietenkin tärkeää tarjota itse talvipesä karhuille ja tämä olikin surkuhupaisa, mutta erittäin opettavainen kokemus.

Kysyin saisinko sisustaa talvipesän ja sain kun sainkin luvan muokata talvipesän yhdelle karhulle, joka tunsi minut parhaiten ja oli kaikin puolin rento, vanhempi yksilö. 

Keräsin innokkaana kaikenlaista mielestäni aivan upeata pesämateriaalia ja ryhdyin tuumasta toimeen. Puursin koko päivän hiki hatussa, into piukeella, mielessäni kuva, jossa kyseinen karhu katsoo kerran pesäänsä ja käy lokoisasti lepäämään pehmeään "sänkyynsä". 

Ihmettelin, kun kokeneemmat hoitajat hieman hymyilivät huvittuneena ohi kulkiessaan.

Illan tullen tuli aika päästää karhut sisätiloihin ja en malttanut odottaa karhun reaktiota pesäänsä. Silmät sädehtien onnesta katsoin kuinka karhu tuli sisälle ja kulki jopa ruokiensa ohi pesän luo..."Upeata, se tykkää siitä" ajattelin mielessäni. 

Karhu katsoi pesää hetken, haisteli hieman materiaaleja sisällä ja... tuhahtaen heitti kaiken ulos pesästä! =D

Tämän jälkeen karhu tutki pesän ulkopuolella olevia materiaaleja hetken verran ja kävi syömään.

En voinnut kuin nauraa muiden kanssa tälle minun surkealle esitykselleni, jonka karhu osoitti täysin säälittäväksi viritykseksi.  Osaatko sanoa, missä menin pieleen?

Kokeneemmat hoitajat vakuuttivat minulle ettei työni mennyt täysin hukkaan ja selittivät, mistä oli ainakin osittain kyse. He sanoivat, että halusivat antaa minulle mahdollisuuden oppia kantapään kautta asia. Todenäköisesti he myös halusivat hetken rauhaa loputtomilta kyselyiltäni, koska olin ja olen vieläkin innokas oppimaan koko ajan lisää. Joidenkin mielestä tämä voi olla väsyttävää ja jopa ärsyttävää.

Lähdimme naureskellen pois paikalta ja jätimme karhun jatkamaan syömistä.

Aamulla karhujen vakituinen hoitaja pyysi minut mukaansa tekemään aamurutiinit karhulassa ja katsomaan, mitä yön aikana oli todenäköisesti tapahtunut. 

Edellisen päivän pettymyksestäni selvinneenä, olin taas täynnä odotusta ja intoa kulkiessamme karhujen luokse. 

Paikan päällä huomasin, että yön aikana karhu oli itse sisustanut pesänsä ulosheittämillään materiaaleilla valiten parhaat päältä. kaikki ei ollut kelvannut vieläkään, mutta työni ei siis mennyt aivan pieleen. Tarjosin sentään karhun hyväksymiä pesämateriaaleja ja pesäänsä tyhjentäessään karhu pääsi "kaivamaan" pesäkolon itselleen.

Nykyään tiedän kokemuksen sekä opiskelun kautta, että useille eläimille on tärkeää saada itse muokata/rakentaa pesänsä ja omata useampiakin vaihtoehtoja pesäpaikan suhteen, joten toimisin eri tavalla. Oppia ikä kaikki.

- Hanna